Database release:
SDF
NATURA 2000 - STANDARD DATA FORM

For Special Protection Areas (SPA),
Proposed Sites for Community Importance (pSCI),
Sites of Community Importance (SCI) and
for Special Areas of Conservation (SAC)

TABLE OF CONTENTS

1. SITE IDENTIFICATION

Back to top

1.1 Type

B

1.2 Site code

FI0100036

1.3 Site name

Lohjanjärven alueet

1.4 First Compilation date

1996-09

1.5 Update date

2018-12

1.6 Respondent:

Name/Organisation:Metsähallitus
Address:               
Email:

1.7 Site indication and designation / classification dates

Date site proposed as SCI:1998-08
Date site confirmed as SCI: No data
Date site designated as SAC:2015-04
National legal reference of SAC designation:Asetus 354/2015

2. SITE LOCATION

Back to top

2.1 Site-centre location [decimal degrees]:

Longitude:23.889200
Latitude:60.201700

2.2 Area [ha]

213.0000

2.3 Marine area [%]

0.0000

2.4 Sitelength [km]:

0.00

2.6 Biogeographical Region(s)

Boreal (0.00 %)

3. ECOLOGICAL INFORMATION

Back to top

3.1 Habitat types present on the site and assessment for them

Annex I Habitat types Site assessment
Code PF NP Cover [ha] Cave [number] Data quality A|B|C|D A|B|C
      RepresentativityRelative SurfaceConservationGlobal
6210  info      0.2  0.00 
6270  info      1.1  0.00 
6280  info      3.3  0.00 
6430  info      0.5  0.00 
7140  info      0.2  0.00 
8210  info      2.5  0.00 
8220  info      23  0.00 
8230  info      0.1  0.00 
9010  info      0.00 
9020  info      3.5  0.00 
9050  info      75  0.00 
9080  info      3.93  0.00 
9180  info      0.1  0.00 
91D0  info      1.5  0.00 
  • PF: for the habitat types that can have a non-priority as well as a priority form (6210, 7130, 9430) enter "X" in the column PF to indicate the priority form.
  • NP: in case that a habitat type no longer exists in the site enter: x (optional)
  • Cover: decimal values can be entered
  • Caves: for habitat types 8310, 8330 (caves) enter the number of caves if estimated surface is not available.
  • Data quality: G = 'Good' (e.g. based on surveys); M = 'Moderate' (e.g. based on partial data with some extrapolation); P = 'Poor' (e.g. rough estimation)

3.2 Species referred to in Article 4 of Directive 2009/147/EC and listed in Annex II of Directive 92/43/EEC and site evaluation for them

Species Population in the site Site assessment
G Code Scientific Name S NP T Size Unit Cat. D.qual. A|B|C|D A|B|C
      MinMax  Pop.Con.Iso.Glo.
P1381Dicranum viride    20  40  trees   
M1910Pteromys volans         
  • Group: A = Amphibians, B = Birds, F = Fish, I = Invertebrates, M = Mammals, P = Plants, R = Reptiles
  • S: in case that the data on species are sensitive and therefore have to be blocked for any public access enter: yes
  • NP: in case that a species is no longer present in the site enter: x (optional)
  • Type: p = permanent, r = reproducing, c = concentration, w = wintering (for plant and non-migratory species use permanent)
  • Unit: i = individuals, p = pairs or other units according to the Standard list of population units and codes in accordance with Article 12 and 17 reporting (see reference portal)
  • Abundance categories (Cat.): C = common, R = rare, V = very rare, P = present - to fill if data are deficient (DD) or in addition to population size information
  • Data quality: G = 'Good' (e.g. based on surveys); M = 'Moderate' (e.g. based on partial data with some extrapolation); P = 'Poor' (e.g. rough estimation); VP = 'Very poor' (use this category only, if not even a rough estimation of the population size can be made, in this case the fields for population size can remain empty, but the field "Abundance categories" has to be filled in)

3.3 Other important species of flora and fauna (optional)

Species

Population in the site

Motivation

Group CODE Scientific Name S NP Size Unit Cat. Species Annex Other categories
     MinMax C|R|V|PIVVABCD
Acarospora macrospora                   
Acrocordia conoidea                   
Agonimia gelatinosa                   
Agonimia globulifera                   
Anomodon rugelii                   
Fu  Antrodia pulvinascens                   
Arabis hirsuta                   
Arthonia spadicea                   
Asplenium ruta-muraria                   
Bartramia halleriana                   
Fu  Boletopsis leucomelaena                   
Brachythecium tommasinii                   
Briza media                   
Cephalanthera rubra                   
Chaenotheca gracilenta                   
Fu  Clitocybe gigas                   
Fu  Clitocybe singeri                   
Cochlodina orthostoma                   
Fu  Dermoloma cuneifolium                   
Endocarpon psorodeum                   
Eurhynchium striatum                   
Fraxinus excelsior                   
Gyalecta truncigena                   
Gymnomitrion concinnatum                   
Hygroamblystegium tenax                   
Fu  Inocybe cryptocystis                   
Fu  Inocybe erubescens                   
Fu  Inocybe fraudans                   
Jasione montana                   
Fu  Karstenella vernalis                   
Lathraea squamaria                   
Lemmopsis pelodes                   
Fu  Lepiota grangei                   
Fu  Limacella guttata                   
Lithospermum arvense                   
Lobaria scrobiculata                   
Lophozia ascendens                   
Luzula campestris                   
Fu  Lycoperdon echinatum                   
Mannia fragrans                   
Fu  Melanogaster broomeianus                   
Neckera pennata                   
Orthotrichum cupulatum                   
Fu  Otidea phlebophora                   
Peltigera elisabethae                   
Fu  Plectania melastoma                   
Porella cordaeana                   
Pseudanostirus globicollis                   
Pseudosagedia linearis                   
Pyrrhospora quernea                   
Rhodobryum ontariense                   
Riccia beyrichiana                   
Saxifraga adscendens                   
Sclerophora pallida                   
Fu  Singerocybe phaeophthalma                   
Ulmus glabra                   
Ulmus laevis                   
Fu  Urnula craterium                   
Woodsia alpina                   
  • Group: A = Amphibians, B = Birds, F = Fish, Fu = Fungi, I = Invertebrates, L = Lichens, M = Mammals, P = Plants, R = Reptiles
  • CODE: for Birds, Annex IV and V species the code as provided in the reference portal should be used in addition to the scientific name
  • S: in case that the data on species are sensitive and therefore have to be blocked for any public access enter: yes
  • NP: in case that a species is no longer present in the site enter: x (optional)
  • Unit: i = individuals, p = pairs or other units according to the standard list of population units and codes in accordance with Article 12 and 17 reporting, (see reference portal)
  • Cat.: Abundance categories: C = common, R = rare, V = very rare, P = present
  • Motivation categories: IV, V: Annex Species (Habitats Directive), A: National Red List data; B: Endemics; C: International Conventions; D: other reasons

4. SITE DESCRIPTION

Back to top

4.1 General site character

Habitat class % Cover
N052.00
N077.00
N090.00
N105.00
N1625.00
N1712.00
N1920.00
N2229.00

Total Habitat Cover

100

Other Site Characteristics

Pääosa Natura-kohteen osa-alueista on Lohjan kunnassa, Kohagen ja Lövkullaudden Karjaalla sekä osa Tamsaarta ja Tolpoonkalliota Karjalohjalla. Osa-alueet sijaitsevat Lohjanjärven ympärillä. Lohjanjärvi on etelärannikon suurin järvi. Sen luonnonmaantieteellinen sijainti sekä kallioperän voimakas kalkkivaikutus ovat mahdollistaneet poikkeuksellisen rikkaan ja monipuolisen rantaluonnon kehittymisen. Lohjanjärven Natura-alueella on kasvillisuudeltaan Suomessa ainutlaatuisia kalkkikallioita, mm. pääosa ja edustavimmat kalkkivaikutteiset kalliokedot ovat Lohjan seudulla. Natura-kohteeseen sisältyy myös mm. lehtoja, jalopuumetsiä, silikaattikallioita ja arvokkaita perinnebiotooppeja. Kaikissa on vaateliasta ja kyseiselle luontotyypille tyypillistä lajistoa, useimmilla osa-alueilla myös uhanalaista lajistoa. Lohjan seudun kallioilla useat eteläiset kalliokasvit saavuttavat pohjoisrajansa, mutta myös pohjoisten kasvien eteläisiä ääriesiintymiä on pienilmastoltaan edullisilla paikoilla erityisesti Lohjanjärven alueella. Eräitä kalliokasveja esiintyy Suomessa vain Lohjan seudulla. Useimmat kallioiden harvinaisuuksista löytyvät kalkkikallioilta. Lohjan seutu on Suomen runsaslehtoisimpia alueita. Erityisesti Lohjanjärven ympäristön kalkkipitoisilla mailla lehdot ovat edelleen vallitseva kasvillisuustyyppi, vaikkakin lehdot ovat asutuksen ja pelloiksi raivauksen takia pirstoutuneet pienialaisiksi. Pääosassa Lohjan lehtoja on piirteitä sekä Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeelle että havumetsävyöhykkeelle ominaisista lajeista. Suomen uhanalaisista kasveista ja sienistä yli neljäsosa kasvaa lehdoissa. Useimpiin Natura-kohteen osa-alueisiin sisältyy arvokkaimpia näistä säilyneistä lehdoista.

4.2 Quality and importance

Pitkänperänlahti Pitkänperänlahden rantalehdoissa on tiivistä pähkinäpensaikkoa, rannoilla on hiirenporraslehtoa, edustavaa tervaleppäluhtaa ja avoluhtia. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtosinijuuri, keltavuokko, lehtotähtimö, lehtopähkämö sekä harvinainen sieni, poimukellomörsky (Verpa bohemica). Kaitalampi Kaitalammen eteläosassa on rotkomaista puronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. uhanalainen pikkulovisammal (Lophozia adscendens). Lammen itärannalla on jyrkkä luoteeseen avautuva kallio, jonka pitkällä lampeen laskevalla luoteisseinämällä on rikas sammal- ja jäkälälajisto. Kallion eteläosa on amfiboliittia, pohjoisosa hapanta gneissiä. Alueella on useita pienilmastollisesti tai ravinteisuuden suhteen vaateliaita lajeja: mm. kalkkikiertosammalta on runsaasti. Kallion erikoisuus on tunturihopeasammal (Gymnomitrion concinnatum) ainoalla Etelä-Suomen kasvupaikallaan. Torhola Karkalinniemen etelärannalla sijaitseva ainutlaatuinen kallio-, luola- ja lehtokokonaisuus. Rantaan laskeutuvassa eteläjyrkänteessä on Suomen suurin luonnon muovaama luolamuodostuma, reheviä kalkkikallioita ja rinnelehtoa, jossa kasvaa mm. kynäjalavia ja vuorijalavia. Luolakalliolla on erityisen hyvin kehittynyttä eutrofista varjoseinämäkasvillisuutta, johon kuuluu uhanalaisia lajeja. Myös alueen sienilajisto on merkittävää, mm. isolimalakki (Limacella guttata), haisumalikka (Clitocybe hydrogramma)ja ruutumalikka (Clitocybe gilvaoides). Alueen muuta merkittävää lajistoa ovat mm. nokkalehväsammal (Plagiomnium rostratum), kalkkikuppijäkälä (Solorina saccata) ja pesäjuuri (Neottia nidus-avis). Uhanalainen kovakuoriainen, lohjanseppä (Pseudonostirus globicollis) on tavattu Suomessa vain Torholan luolan ympäristössä. Selkäsaaret Selkäsaaret on neljän rakentamattoman pikkusaaren muodostama kokonaisuus, joka on suurimmaksi osaksi ollut veden alla ennen Lohjanjärven laskua. Saarilla on rantaan asti uluttuvia kalkkipitoisia kallioita. Uhanalaista limipullokasta (Endocarpon psorodeum) on rantakallioiden tyrskyvyöhykkeessä paikoin valtalajina. Saarilla esiintyy uhanalaista louhunahkajäkälää (Peltigera elisabethae). Kirkkovuori Kirkkovuori on Lohjanjärven pohjoisrannalla sijaitseva hyvin monipuolinen kallioalue, jonka eteläosassa on hienoja kallioniittyjä ja -seinämiä. Kallio on hapanta gneissiä, etelärinteellä on kalkkivaikutusta. Lajistoon kuuluvat mm. seinäraunioinen, maarianverijuuri ja vuorimunkki. Alueella on uhanalaista sammal- ja jäkälälajistoa. Tamsaari (osin Karjalohja) ja Seppälänsaari Tamsaaren pohjoiskärjessä Karjalohjan puolella on pohjoiseen aukeava Lohjanjärven rantakallio. Kallioperä on kalkkipitoista hapanta gneissiä. Kallio on lakiosiltaan karu, mutta seinämällä ja tyvellä on kalkkivaikutusta. Pienilmastollisen äärevyyden ja kalkkivaikutuksen takia alueella on monia harvinaisuuksia, mm. erittäin uhanalainen suipputammukkasammal (Hygroamblystegium tenax), pahtaomenasammal (Bartramia halleriana) ja Etelä-Suomessa harvinainen tunturikiviyrtti (Woodsia alpina). Tamsaaren keskiosassa on rehevää kuusi-pähkinälehtoa ja rantalehtoja. Alueella on vaateliasta lehtolajistoa mm. lehtoneidonvaippa, lehtosinijuuri ja soikkokaksikko. Myös sienilajisto on rikas ja monipuolinen. Seppälänsaaressa on kalkkipitoista rikaslajistoista kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänruostesammal (Anomodon rugelii) ja haapariippusammal (Neckera pennata). Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä jossa on edustavaa niittykasvillisuutta. Tolpoonkallio (osin Karjalohjan puolella) Alueella on kalkkivaikutteista kalliometsää joka on kasvillisuudeltaan erityisen hienosti kehittynyttä. Kasvillisuus on paikoin alvarimaista, mikä on Suomessa erittäin harvinaista. Alvarikasvillisuutta syntyy laakeille kalkkikallioille, joiden päällä on ohut maakerros. Kallion lajistoon kuuluvat mm. nyylähaarikko, kartioakankaali, kangasajuruoho ja kalliorikko. Kalliolla on uhanalaista sammallajistoa: mm. etelänhankasammal (Riccia beyrichiana). Kalkkimäki Kalkkimäellä on vanhoja kalkkilouhoksia. Suomen kalkkiteollisuus on todennäköisesti saanut alkunsa täältä. Kalkkimäellä on poikkeuksellisen runsaasti harvinaisia kalkkikasveja; sekä putkilokasveja, sammalia että jäkäliä. Laakeita kalkkikalliopintoja on runsaasti. Kalliokasvillisuudessa on alvarikasvillisuuden piirteitä. Kalliolla kasvavat mm. nyylähaarikko, ahopellava, ruoholaukka, uhanalaiset kalliorikko (Saxifraga adscendens) ja seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria). Nyylähaarikko, ahopellava ja ruoholaukka ovat Suomessa pääasiassa merenrantakasveja. Sisämaassa ne ovat jäänteitä ajoilta, jolloin merenranta on ulottunut alueelle. Ravinteikkaalla kalliolla ne ovat kyenneet säilymään nykypäiviin saakka. Sammallajistossa on harvinaisuuksia, esim. vain muutamasta paikasta Suomesta tavattu tuoksukäppyräsammal (Mannia fragans). Alueella on myös uhanalaista sienilajistoa. Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto Paavolan Hausnummi on metsäinen gneissikallio, jossa on kalkkisuonia. Hausnummen pohjoisosassa on suoranaista kalkkikalliota. Alueella on mäntyvaltaista runsasruohoista ja -heinäistä kasvillisuutta, laakeita, avoimia kalliopintoja ja -seinämiä sekä pieni vanha kalkkilouhos. Lajistoon kuuluvat mm. kalliorikko, etelänhaivensammal ja etelänhankasammal. Hausnummen eteläosassa maantien laidassa on maisemallisesti ja lajistollisesti merkittävää, perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kallioketoa. Lajistossa on mm. uhanalainen peltorusojuuri (Lithospermum arvense). Huhtasaaren lehto Kohteen muodostavat kaksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa osaa ja näiden välinen alue. Huhtasaari on luonnoltaan erityisen rehevää ja monipuolista. Lehtoalueella on kuusettunutta pähkinä-lehmuslehtoa jonka lajistoon kuuluvat mm. hammasjuuri ja lehtoneidonvaippa. Alueella on myös uhanalaista kämmekkälajistoa. Tamminiemi ja Märkmäki Jalassaaren Tamminiemen lehto on lajistonsa puolesta Lohjan seudun arvokkain lehto. Siellä on mm. laajimmat lehmusesiintymät. Lehdon puustorakenne on vaihteleva ja lehdossa on runsas alikasvos. Rikkaaseen lajistoon kuuluvat mm. vuorijalava ja uhanalainen kämmekkälaji. Myös itiökasvilajisto on monipuolinen. Sienilajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia mm. uhanalaiset piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) ja punareunamaljakas (Plectania melastoma). Märkmäki on korkea Lohjanjärven rantaan ulottuva graniittikallio, jolla on edustavaa oligo-mesotrofista kalliokasvillisuutta. Märkmäen lounaispuolella, Lohjanjärven rantatasanteella on useita kynäjalavia. Kynäjalavia on sekä rannan tervaleppäreunuksessa että rantalehdossa. Taka-Hikiän lehto ja Vainiolan niitty Taka-Hikiän lehto on yksi Lohjan seudun laajimmista yhtenäisistä pähkinälehdoista. Eteläosassa purojen varsilla on myös kosteaa ja osin korpimaista rehevää puronvarsilehtoa. Lajistossa on mm. pesäjuuri, lehtoneidonvaippa, lehtosinijuuri ja velholehti. Vainiolan niitty on perinnemaisemainventoinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu laidunniitty, joka on Uudenmaan hienoimpia tuoreita niittyjä. Pähkinäniemi Virkkalan Pähkinäniemi on hyvin rehevää lehtipuuvaltaista pähkinälehtoa, jossa maaperän kalkkipitoisuuden vuoksi kasvaa monia harvinaisia ja uhanalaisia kasvi- ja sienilajeja. Lehto on puustorakenteeltaan erikoinen: kuusia on niukasti ja alueella on järeitä haapoja ja koivuja, joilla kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata). Suomukkaa on lehdossa useita satoja versoja. Pähkinäniemi on erityisesti sienilajiston suhteen ainutlaatuinen: lehdossa kasvaa kalvomaljakas (Karstenella vernalis), jota ei tunneta mistään muualta maailmasta. Muita Pähkinäniemen harvinaisuuksia ovat kuoppajänönkorva (Otidea phlebophora), joka on aiemmin tavattu Suomessa vain kerran ja päärynärisakas (Inocybe fraudans). Paloniemen kedot Paloniemessä on kumpareista ja kallioista harvaa mäntyvaltaista metsää ja koivuvaltaisia alueita. Kalliokumpareilla on runsaslajista ketokasvillisuutta, koivuvaltaiset alueet ovat hakamaisia. Tien eteläpuolen kasvillisuudessa on viljelyjäänteitä ja venäläistulokkaita. Alue on perinnemaisemainventoinnissa luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänhankasammal (Riccia beyrichiana). Outamo Outamossa on Porsaslammen ja Varolanlahden rannoilla laaja metsäinen kallioalue, jolla on useita korkeita huippuja. Porsaslammen ja Varolanlahden välisellä kallionalusrinteellä kasvaa isoja haapoja, joiden on havaittu toimivan erityisesti suojeltavan, uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) elinympäristönä. Porsaslammen rantakalliot ovat amfiboliittia, muutoin kalliot ovat hapanta gneissiä. Kallioseinämillä on paikoin hieman kalkkivaikutusta. Kallioilla on edustavaa kallioniittykasvillisuutta mm. kangasajuruoho, isomaksaruoho, karvakiviyrtti, haurasloikko ja haisukurjenpolvi. Sammallajistossa on uhanalaisia lajeja. Outamon kallioilla on useita rauhoitetun uhanalaisen perhosen elinpaikkoja. Myllylammen itäpuolella on korkea ja jyrkkä rantakallio. Kallio on hapanta gneissiä. Länsirinteen kalliokasvillisuus vaihettuu kallion laella kangasmetsäksi. Kallioseinämän valuvetisessä tyviosassa on paikoin mesotrofista sammalkasvillisuutta. Kokonaisuutena Myllylammenkallio on edustava oligo-mesotrofinen kallio. Lajistossa on uhanalaisia sammalia. Myllylammen laskupuron pähkinälehto on hieno yhtenäinen pähkinälehtoalue, joka on pääosin lehtipuuvaltaista. Alueella on kasvillisuudeltaan edustavaa ja näyttävää pähkinälehtoa. Vappulan saarnilehto Lehto sijaitsee Haukkavuoren kalliorinteiden koillispuolella. Alueella on yksi Uudenmaan suurimpia luontaisia saarnikoita. Puusto on pääosin kuusivaltaista, saarnia on sekapuuna. Alueen keskellä on saarnivaltaisiakin osia. Kasvillisuus on pääosin saniaisvaltaista lehtokorpea. Alueelta on löydetty uhanalainen viherukonsieni (Lepiota grangei), joka on tavattu Suomesta vain kahdesta paikasta. Kohagen (Karjaa) Kohagenin luonnonsuojelualue on kaksiosainen lehtoalue Bruksträsketin ja Lohjanjärven rannoilla. Kohagen on erityisen edustava lounaissuomalainen vuokkovyöhykkeen lehto, jonka maaperässä on kalkkivaikutusta. Puustossa on mm. tammia. Pähkinäpensaan lisäksi pensaskerrosta luonnehtivat tyypilliset lehtopensaat kuten lehtokuusama, koiranheisi ja näsiä. Aluskasvillisuudessa on useita vaateliaita lajeja. Alueelta on vanhoja tietoja uhanalaisista kämmekkälajeista. Uhanalaiset mäyränkääpä (Boletopsis leucomelaena) on tavattu alueelta. Lövkullaudden (Karjaa) Lohjanjärveen pistävän kalkkipitoisen Lövkullaudden-niemen luoteisosassa sijaitsee laaja ja monipuolinen lehto. Niemen länsiranta on jylhää kalkkikalliota. Kalkkikallion paljastumissa kasvaa mm. ruoholaukkaa. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtoneidonvaippa, soikkokaksikko, velholehti ja lehtosinijuuri. Lohjanjärven Natura-alueella on Uudenmaan edustavimmat kalkkikalliot ja kalkkivaikutteiset kalliokedot. Alue on keskeinen kallioluonnon ja uhanalaisten lajien suojelun kannalta. Luontotyyppien esiintymät ovat asutuksen ja pellonraivauksen vuoksi pirstoutuneet pienialaisiksi. Alueen suojelutavoite: Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita: * alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys * alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä * luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

4.3 Threats, pressures and activities with impacts on the site

The most important impacts and activities with high effect on the site

Negative Impacts
RankThreats and pressures [code]Pollution (optional) [code]inside/outside [i|o|b]
LD01.02o
ME01.03b
Positive Impacts
RankActivities, management [code]Pollution (optional) [code]inside/outside [i|o|b]
LA04.02i

Rank: H = high, M = medium, L = low
Pollution: N = Nitrogen input, P = Phosphor/Phosphate input, A = Acid input/acidification,
T = toxic inorganic chemicals, O = toxic organic chemicals, X = Mixed pollutions
i = inside, o = outside, b = both

4.4 Ownership (optional)

Type[%]
PublicNational/Federal0
State/Province0
Local/Municipal0
Any Public0
Joint or Co-Ownership0
Private67
Unknown0
sum100

4.5 Documentation

Arvokkaat perinnemaisemat Uudellamaalla. Seppälänsaaren niityt, Paavolan seuraintalon keto, Vainiolan niitty ja Paloniemen kalliokedot. (julkaisematon selvitys, raportti julkaisematta elokuussa 1997/Uudenmaan ympäristökeskus) Kurtto, Arto. 1982. Luonnoninventointi. Suojelukohdeselvitys. Karjaan kaupunki. Ympäristönsuojelulautakunta. (julkaistu artikkeli). Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. 1988. Komiteamietintö 1988:16. (asiasanat: lehdot, luonnonsuojelu, lehtometsät, lehtotyypit, lehtokasvillisuus, jalot lehtipuut) Punkari M, Raunio A.,Viita H., Yrjölä M. 1994. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Tutkimusraportti. Vesi- ja ympäristöhallitus, luonnonsuojelututkimusyksikkö 16 s + 3 liitettä. (Julkaistu artikkeli, avainsanat: Uusimaa, kalliot, geologia, biologia, maisema) Pykälä J. 1994. Uhanalaiset ja harvinaiset kasvi- ja sienilajit Lohjan kunnassa. Lohjan kunnan ympäristönsuojelutoimisto, kartta + kartan selitys Pykälä J. 1992. Lohjan kunnan arvokkaat lehdot.- Lohjan kunnan ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 3/92. Lohja. 158 s. + 20 liitettä. (Julkaistu artikkeli, avainsanat: Lohjan kunta, lehdot, kasvillisuus) Pykälä J. 1992. Länsi-Uudenmaan seutukaava-alueen kasvistoltaan arvokkaat kalliot I. Julkaisu. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja. (avainsanat: Länsi-Uusimaa, kasvisto, kasvillisuus, kalliot) Pykälä J. 1992. Länsi-Uudenmaan seutukaava-alueen kasvistoltaan arvokkaat kalliot II. Julkaisu. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja. (avainsanat: Länsi-Uusimaa, kasvisto, kasvillisuus, kalliot) Pykälä J. 1987. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliiton arvokkaat kasvillisuuskohteet ja uhanalaiset kasvit. Julkaisu. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja. (avainsanat: Länsi-Uusimaa, kasvillisuus, uhanalaiset) Rantojensuojeluohjelman alueet 1993. toim. Heikkilä T., Heikkinen I. Selvitys. Ympäristöministeriö. ympäristönsuojeluosasto; selvitys 97/1991. Helsinki. (avainsanat: meri- ja järviluonto, rannat, rantojensuojelu, luonnonsuojelu) Saarinen, Pekka. 1993. Uhanalaisen lajin ekologia ja esiintyminen Lohjalla. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Eläintieteen laitos. Ekologian osasto. (tieteellinen julkaisu). Södersved Jan 1989. Lohjan linnustollisesti arvokkaita kohteita. Moniste (julkaisematon selvitys, Lohjan kaupunki/ Uudenmaan ympäristökeskus). Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. Valtakunnallisesti erittäin uhanalaisten eliöiden levinneisyyden ym. kuvaukset, joista Lohjan järven kohteilla esiintyy mm. Dicranum viride (katkokynsisammal) ja Microrhagus linbergi (lehmuskampasepikkä). Komiteamietintö 1985:43. (julkaistu artikkeli). Uhanalaistiedot. 1997. Uhanalaisten nisäkkäiden havaintolomake. Pteromys volans (liito-orava). H. Ormio. Outamo 1997. (julkaisematon selvitys, Uudenmaan ympäristökeskus/Suomen ympäristökeskus). Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma -kartat. YM. Ympäristönsuojeluosasto. Sarja C 1989:44. (asiasanat: lehdot, luonnonsuojelu, suojeluohjelma). Lindberg, Henrik. Luontotutkimus Enviro Oy. 1992. Kohagenin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Käsikirjoitus. Hyväksytty 1993, LUO 250. (julkaisematon selvitys, Uudenmaan ympäristökeskus). Lääperi, Ari. 1992. Takahikiän luonnonsuojelualue. Hoitosuunnitelma 1993-2002. Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta. 65 s. + Liitteet 1-3. Hyväksytty 1993, LUO 117. Tietokantatäydennys 2016: - Metsähallitus 2013: Luontotyyppi-inventointi. MHGIS ja YSAGIS -tietokannat, luontotyyppiaineisto 15.11.2013. - Suomen ympäristökeskus 2013: Hertta (Eliölajit-tietojärjestelmä) 1.1.2013 (lajit) ja 4/2013 (luontotyypit) -Osa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat ym. (julkaistu artikkeli).

5. SITE PROTECTION STATUS

Back to top

5.1 Designation types at national and regional level:

Code Cover [%]
FI0071.00
FI1629.00

5.3 Site designation (optional)

Pitkänperänlahti Osa-alueen pinta-ala on 7,8 hehtaaria. Pitkänperänlahti kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Alue on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Osa ranta-alueesta on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi (pinta-ala 4,5 ha). Myös muut ranta-alueet (noin 2,3 ha) toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Kaitalampi Osa-alueen pinta-ala on yhteensä 8,9 hehtaaria. Alueella on 1,2 hehtaaria jo perustettua suojelualuetta. Suolammen reunassa on myös kallioaluetta (5,6 ha), jonka suojelu toteutetaan maa-aineslain keinoin. Kallio on vahvistetussa seutukaavassa merkitty sl-kohteeksi (arvokas luontoalue). Aiemmin perustetun suojelualueen ja kallioalueen väliin jäävän pienen suon (2,1 ha) toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Torhola Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan sekä on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Alueen pinta-ala on 3,3 hehtaaria. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Selkäsaaret Alue ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Saarten pinta-ala on yhteensä 1,7 hehtaaria. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Kirkkovuori Kirkkovuori on arvokasta kallioaluetta. Sinne on perustettu luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 2,4 hehtaaria. Tamsaari ja Seppälänsaari Osa Tamsaarta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Natura-alueeseen sisältyvän osan pinta-ala on 12 hehtaaria. Tamsaaren Lohjan puoleinen osa on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Tamsaaren suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Seppälänsaaren lehdot sijaitsevat jo perustetulla suojelualueella (suojelualueen pinta-ala on 5,4 ha). Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä. Natura-alueeseen sisältyvän rannan pinta-ala on 2,6 hehtaaria. Toteutuskeinona maanomistajan kanssa tehtävä sopimus. Tolpoonkallio Tolpoonkallio on kallioaluekartoituksessa inventoitu arvokas kallio, pinta-alaltaan 5,7 hehtaaria. Vahvistetussa seutukaavassa kallion Lohjan puoleinen osa on varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Kalkkimäki Kalkkimäki on arvokas kallioalue, pinta-alaltaan 20,1 hehtaaria. Pääosa alueesta on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto Alueen pinta-ala on 5,4 hehtaaria. Hausnummi on arvokas kallioalue (5,1 ha). Pääosa siitä on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Paavolan seuraintalon keto (0,3 ha) on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Huhtasaaren lehto Alueen pinta-ala on 10,6 hehtaaria. Kohteesta 5 hehtaaria kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella on 3 ha aiemmin perustettua suojelualuetta. Koko Natura osa-alue on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Tamminiemi ja Märkmäki Alueen kokonaispinta-ala on 22,6 hehtaaria. Brännvikenin ranta-alueet kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. 2 hehtaaria alueesta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Tamminiemi), Märkmäki ja kaistale Brännvikenin pohjukkaa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (yht. 19,9 ha). Tamminiemi ja Brännvikenin pohjoisranta on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Taka-Hikiän lehto ja Vainiolan niitty Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (pinta-ala 15,1 ha). Vainiolan niitty on perinnemaisemainventoinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu perinnebiotooppi, jonka toteutuskeinona on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus (pinta-ala 4,5 ha). Pähkinäniemi Alueen pinta-ala on 5,8 hehtaaria. Pääosa alueesta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Pähkinäniemi on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Paloniemen kedot Alueen pinta-ala on 6,4 hehtaaria. Alue on Lohjan kunnan omistuksessa. Kunta myös hoitaa kohdetta. Toteutuskeinona on kunnan kanssa tehtävä sopimus. Outamo Osa-alueiden yhteispinta-ala on 25,7 hehtaaria. Myllylammen kallio (3,8 ha) on kallioaluekartoituksessa inventoitu arvokas kallio. Sen ja Porsaslammen-Varolanlahden kallion (17,7 ha) toteutuskeinona on maa-aineslaki. Myllylammen laskupuron pähkinälehto toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin (4,2 ha). Vappulan saarnilehto Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutttamiskeinona on luonnonsuojelulaki (5,9 ha). Kohagen Kaksiosainen luonnonsuojelualue, joka sisältyy myös rantojensuojeluohjelmaan. Pinta-ala on 14,1 hehtaaria. Lövkullaudden Kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan. Alueen pinta-ala on 27,3 hehtaaria.Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.

6. SITE MANAGEMENT

Back to top

6.1 Body(ies) responsible for the site management:

Organisation:Metsähallitus, Etelä-Suomen Luontopalvelut
Address:
Email:

6.2 Management Plan(s):

An actual management plan does exist:

X
Yes Name: Alueen monipuolinen uhanalainen ja vaatelias lajisto edellyttää hoitoa säilyäkseen elinvoimaisena. Hoito on suunniteltava kunkin lajin edellytysten mukaisesti. Kohagenin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma 1992,Luontotukimus Enviro Oy, Henrik Lindberg Karkalin luonnonpuiston luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Taino E., Tuupanen R., 2007 Karjaan Kohagenin luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Ruusuvaara T., Esko Tainio E., 2005 Huhtasaaren lehtojen luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Tainio E., 2009 Torholanluolan luonnonsuojelualueen luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Kolehmainen K., 2001 Hermalan kettuluolien yksityisen luonnonsuojelualueen (YSA 014175) kalkkikallioiden luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Tainio E., 2009 Huhtasaaren yksityisen luonnonsuojelualueen (YSA 012869) lehtojen luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Taino E., 2009 Kalkkisaaren ( YSA 013396) kalkkikallioiden luonnonhoitosuunnitelma, Taino E., 2009 Jalssaaaren lehdon luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Hilska S., 2010 Vappulan saarnilehdon luonnonhoitosuunnitelma, Metsähallitus, Hilska S., 2010 Takahikiän luonnonsuojelualueen hoitosuunnitelma 1993-2002. Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta 1992, Ari Lääperi
Link:

No, but in preparation
No

 

7. MAP OF THE SITE

Back to top No data

SITE DISPLAY