| Liminganlahti on luontotyypeiltään ja lajistoltaan erittäin arvokas maankohoamisrannikon luontokohde sekä Suomen arvokkain ja myös kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Alueen linnustollinen merkitys perustuu poikkeuksellisen monimuotoiseen ja runsaaseen pesimälinnustoon sekä kansainvälisesti merkittäviin muutolla levähtäviin lintupopulaatioihin. Alue kuuluu Limingan lakeuden valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Liminganlahden kasvistoon kuuluu neljä luontodirektiivin liitteen II uhanalaista lajia: upossarpio, nelilehtivesikuusi, pohjansorsimo ja ruijanesikko. Rönsysorsimo ja lietetatar ovat esiintyneet alueella aiemmin. Alueen kasvistossa Suomen kansainvälisiä vastuulajeja edustavat upossarpio, sammakonleinikki ja perämerensilmäruoho. Valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja ovat paunikko, sammakonleinikki, somersara, vihnesara, perämerensilmäruoho, otalehtivita ja jokipaju. Alueellisesti uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai harvinaisia ovat käärmeenkieli, velholehti, merinätkelmä, otalehtivita ja lettotähtimö. Oman lisänsä kasvistoon tuovat kotoperäiset eli endeemit lajit, joita edustavat Perämeren kotoperäinen perämerensilmäruoho, Pohjanlahden kotoperäinen pohjanlahdenlauha ja Itämeren kotoperäinen laji upossarpio. Ruijanesikkoryhmään luettavia kasvilajeja ovat ruijanesikon, nelilehtivesikuusen, rönsy- ja pohjansorsimon lisäksi sammakonleinikki, jokipaju, tuppivita, suomenhierakka, merihanhikki, merisara, somersara, suolasara, vihnesara, merihanhikki ja suolasänkiö.
Kohdassa 3.3 perusteella D on esitetty joukko Liminganlahden alueellisesti uhanalaisia, ruijanesikkoryhmään kuuluvia tai muuten tyypillisiä tai harvinaisia lajeja.
Erityisen suuri merkitys Liminganlahdella on valtakunnallisestikin uhanalaiselle heinälajille, pohjansorsimolle, jonka merkittävin kasvupaikka Suomessa on Liminganlahden perukassa Liminganjoen ja Temmesjoen muodostamassa suistossa. Temmesjoen perkaus on muuttanut jokisuiston luontaisen dynamiikan, joka synnytti uusia kasvupaikkoja pohjansorsimolle. Tämän jälkeen tehdyt pienemmät ruoppaukset ovat ilmeisesti jopa säilyttäneet pohjansorsimoesiintymiä paljastamalla kasvitonta maata, jota laji vaatii kasvualustakseen. Myös toinen uhanalainen heinälaji, rönsysorsimo, on kasvanut Liminganlahdella, Lumijoen Karinpäässä, mutta esiintymä on todennäköisesti hävinnyt viime vuosien aikana kasvillisuuden muutoksista johtuen.
Oulunsalon Mäntyrannan ja Nenännokan laitumet on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnemaisemiksi. Alueiden edustava merenrantaniittykasvillisuus on muovautunut kymmenien vuosien lähes yhtäjaksoisen laidunnuksen tuloksena. Maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia edustavat Oulunsalon Sarkkirannan laitumet, Kempeleen Nenänniitty, Limingan Hyrynrannan laidun ja Lumijoen Pitkänokan laidun, joiden kasvillisuus on myös edustavaa. Pitkällänokalla Limingan lakeuden rantamaisema on avarimmillaan ja alueen arvo on noussut uudelleen aloitetun laidunnuksen ansiosta. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteita ovat Oulunsalon Purnunnokan merenrantaniitty ja metsälaidun sekä Lumijoen Kauppilan rantalaitumen merenrantaniityt. Lahden alueella sijaitsee edellä lueteltujen lisäksi useita muita pääosin laiduntamalla hoidettuja rantaniittyjä, joilla on huomattavia perinnemaisema- ja luonnon monimuotoisuusarvoja. Kaikki matalakasvuiset rantaniityt ovat sekä kasvillisuudeltaan että linnustoltaan erittäin arvokkaita.
Liminganlahden pesivä lintulajisto on erittäin edustava: siinä yhdistyvät levinneisyydeltään sekä pohjoiset, eteläiset että itäiset lajit. Pesivien lintulajien kokonaismäärä on erittäin korkea, monien lajien osalta parimäärät ovat maamme korkeimpia. Tärkeimpiä pesimälajeja ovat etelänsuosirri, mustapyrstökuiri, suokukko, punajalkaviklo, vesipääsky, harmaasorsa, jouhisorsa, ristisorsa, tukkasotka, pikkulokki, ruskosuohaukka ja kaulushaikara, joiden Suomessa pesivästä kannasta merkittävä osa pesii Liminganlahdella. Osalle näistä lajeista Liminganlahti on maamme tärkein pesimäalue. Siperialaiseen lajistoon kuuluva harvinainen ja Suomessa äärimmäisen uhanalainen kultasirkku on pesinyt aiemmin Liminganlahdella, mutta lajin laaja-alaisen kannanromahduksen seurauksena populaatio on todennäköisesti hävinnyt Liminganlahdelta ja mahdollisesti koko Suomesta. Lajille sopivaa elinympäristöä on alueella kuitenkin runsaasti.
Liminganlahti on monien lintulajien osalta maamme tärkein muutonaikainen levähdys- ja kerääntymisalue. Alueella levähtää säännöllisesti 10 000-20 000 vesilintua samanaikaisesti. Myös kahlaajia voi keväällä olla lahdella yli 10 000 yksilöä samanaikaisesti. Liminganlahti on keväisin Suomen tärkein metsähanhien levähdyspaikka; hanhia on laskettu yli 9 000 yksilöä samanaikaisesti. On arvioitu, että vähintään kolmasosa koko Fennoskandian metsähanhikannasta (15 000-20 000 yksilöä) levähtää alueella kevätmuutolla . Joutsenia levähtää keväisin ja syksyisin noin 1 500-2 500 yksilöä. Lisäksi Liminganlahti on yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä kiljuhanhen levähdysalueesta. Suomen ja joillakin lajeilla Euroopan mittakaavassakin tarkasteltuna hyvin merkittäviä kerääntymiä havaitaan myös jouhisorsalla, harmaasorsalla, tukkasotkalla, uivelolla, ruskosuohaukalla, kurjella, pikkulokilla, pikkutiiralla, jänkäsirriäisellä, mustapyrstökuirilla, suokukolla, mustaviklolla ja lirolla.
Myös sulkasadon aikaisena kerääntymisalueena Liminganlahti on merkittävä.
Liminganlahti on kalataloudellisesti merkittävä. Lahdella on suuri merkitys kalojen lisääntymisalueena ja poikasten kasvualueena.
Perinteinen niitto- ja laidunkäyttö päättyi 1970-luvun alussa ja sen seurauksena monille lintu- ja kasvilajeille tärkeät elinympäristöt vähenivät. 1990-luvulla alkanut rantalaidunnuksen uusi valtakausi on parantanut merkittävästi niittyjen ja niillä elävän eliölajiston tilaa. Suojelualueen ulkopuolella ja osin sisälläkin aiemmin tehdyt ojitukset ovat pirstoneet aluetta ja aiheuttaneet muutoksia luontotyypeissä ja elinympäristöissä. Jokien tuomat ravinteet heikentävät matalan lahden veden laatua ja aiheuttavat edelleen rehevöitymistä. Metsästys oli 1990-luvun loppuvuosiin asti metsästyslain puitteissa vapaata ja saalismäärät suhteessa alueen omaan sorsalintukantaan ja poikastuottoon ovat olleet suuret. Ensimmäiset laajat luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusalueet, joilla metsästys on kielletty, perustettiin Limingan Virkkulaan ja Rantakylään vuonna 1998. Tämän jälkeen metsästysrauhoitusalueita on perustettu lisää ja ne kattavat Liminganlahdesta lähes neljänneksen. Metsästyksen rajoittaminen on alueen huomattavan merkityksen takia tarpeen, sillä alueella levähtävien lajien erittäin merkittävien populaatioiden häiriötöntä oleskelua ei voida muuten turvata. Lisäksi vaikeasti tunnistettavat rauhoitetut vesilinnut ovat vaarassa joutua ammutuiksi.
Liminganlahti on yksi Oulun seudun merkittävimmistä luontoretkeily- ja -matkailukohteista. Lahden eteärannalla Virkkulassa sijaitsee Liminganlahden luontokeskus, jossa vierailee vuosittain yli 50 000 vierasta. Liminganlahti on myös merkittävä tutkimus- ja opetuskohde. Alueella jo vuosikymmeniä jatkunut monialainen luonnontieteellinen tutkimus ja seuranta muodostavat ainutlaatuisen perustan pitkäaikaismuutosten seurannalle.
Alueen suojelutavoite:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä
• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,
• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein |