| Siiponjoen suun ja Rahjan saariston alue on kaikki meriluonnon vyöhykkeet sisältävä kokonaisuus, johon sisältyy geologisesti, linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaita kohteita. Vesiluontonsa puolesta alue on monimuotoinen, sillä se sisältää saaristojen lisäksi jokisuun sekä eri kehitysvaiheissa olevia kluuvijärviä.
Alue on tyypillistä maankohoamisalueen saaristorannikkoa. Maaperältään alue on suurimmaksi osaksi moreenia, paitsi Siiponjoen suiston delta-alue.
Alueen kallioperän kivilajit ovat dioriitteja ja migmatiitteja. Saaristo on lähinnä moreenikerroksen peittämää, mutta avokallioita esiintyy ulkosaaristossa ja merivyöhykkeessä. Rahjan saaristo suojaa Siiponjoen suistoa aallokolta. Tämän vuoksi hiekka-alueiden halki virtaava joki on voinut kasata suulleen harvinaisen edustavan suiston. Kiillegneissikallioperä on voimakkaasti suuntautunut luoteesta kaakkoon. Moreeni muodostaa drumliineja, jotka ilmenevät rannikolla ennen kaikkea pitkinä luoteisrannoiltaan kalliokärkisinä nieminä. Myös saaret ovat pitkänomaisia moreeniharjanteita. Moreeni on kivikkoista ja tyrskyjen huuhtomat rantakivikot ovatkin alueella vallitsevia.
Rahjan saaristo muodostaa veden vaihtumista hidastavan esteen Siiponjoen suulle, minkä vuoksi jokisuulla tuntuu makean pintaveden vaikutus. Suolapitoisuus ulkosaaristossa ja merivyöhykkeessä on noin 3,5 promillea. Vaasan läänissä alueen eteläosa sijoittuu Sipinperän lahden vesialueelle. Pöntiönjoki laskee Sipinperään aiheuttaen makean ja suolaisen vaihettumisalueen. Joen mukanaan tuoma ravinnekuormitus heikentää jossain määrin lahden veden laatua.
Siiponjoen suiston rannoilla luonto on jatkuvassa ja nopeassa muutostilassa. Muutoksia aiheuttavat maankohoaminen, joen mukanaan tuomien ainesten kasaantuminen ja jokiuomien siirtyminen. Muutoksia kuvaavat eri kehitysvaiheissa olevat vyöhykkeet. Alueella on edustavia avoimia niittyjä. Niittyjä reunustavat lepikot joiden pääpuulajina on harmaaleppä. Lehtimetsävyöhykkeestä siirrytään sekametsien kautta kuusikoihin. Kehityssarja vesirajan sukkession alkuvaiheista kuusikoihin tapahtuu suistossa lyhyellä matkalla. Ylempänä jokivarressa kuusikot korvautuvat karuilla hiekkamailla männiköillä, jotka muodostavat sukkession päätösvaiheet.
Saariston rannat ovat pääosin louhikkoisia, mutta loivuutensa vuoksi rantavyöhykkeet ovat laajoja ja kasvistoltaan arvokkaita. Ryöpäksen ja Pappilankarin rannoilla on laajoja ja kasvistoltaan arvokkaita rantaniittyjä. Lähinnä rantaa puuston muodostavat tyrni ja harmaaleppä. Niiden yläpuolella on pihlaja- ja koivutiheikköjä. Suurimmissa saarissa sukkessio on edennyt pidemmälle jopa noin satavuotiaiksi kuusikoiksi asti. Alueella on kuroutuvia merenlahtia, kluuvilampia ja niiden soistumia. Merivyöhykkeen saaristo on pääosin louhikkoista ja niukkakasvistoista.
Rahjan kasvilajisto on edustavaa ja sisältää niin harvinaisia, uhanalaisia, kotoperäisiä kuin ruijanesikkoryhmäänkin (Primula sibirica-ryhmään) kuuluvia lajeja.
Pohjanlahdenlauha ja perämerensilmäruoho ovat endeemejä ja perämerensilmäruohon Rahjan esiintymät ovat lajin eteläisimpiä.
Primula sibirica-ryhmään kuuluvia lajeja on Rahjassa tavattu jopa 11 kappaletta. Lajit ovat; suolasara, merisara, somersara, nelilehtivesikuusi, peltovalvatti, ruijanesikko, vihnesara, suolasänkiö, merihanhikki, suomenhierakka, tuppivita ja merikohokki. Näitä lajeja, paitsi erittäin uhanalaista nelilehtivesikuusta, tavataan Rahjassa melko yleisesti.
Silmälläpidettäviä ja uhanalaisia lajeja Rahjan saaristossa on melko runsaasti. Ruijanesikko, paunikko, nelilehtivesikuusi ja suolayrtti. Suolayrtti kasvaa harvinaisilla suolamaalaikuilla joita esiintyy pienialaisina Rahjan saaristossa.
Rahjan saaristolinnusto edustaa monipuolisesti tyypillistä Perämeren rannikon lintufaunaa. Saariston mereisyydestä ja karuudesta johtuen varsinaisia reheviä ja linnustoltaan monipuolisia lintuvesia ei ole alueella. Alue on sen sijaan arvokas rannikon tyyppilajiston lisääntymispaikkana ja muutonaikaisena levähdyspaikkana. Linnustoltaan arvokkaimpia alueita ovat laajat rantaniityt, lintuluodot sekä suojaisat lahdet ja kluuvilammet.
Rantaniityt ovat linnustollisesti monipuolisimpia biotoppeja. Rantaniityjen lajeihin kuuluu myös vaativia lajeja, kuten lapasorsa ja mustakurkku-uikku, mutta niiden parimäärät eivät ole korkeita mikä kertoo siitä että alueen rehevöityminen ei ole edennyt kovin pitkälle.
Linnustollisesti merkittäviä luotoja on lukuisia sekä ulko- että sisäsaaristossa.
Merestä kuroutuneet kluuvilahdet ovat erityisen tärkeitä ruokailu- ja suoja-alueita vesilintupoikueille.
Alueella on tavattu 18 nisäkäslajia. Näistä 16 kuulunee vakinaiseen lajistoon. Näitä ovat metsäpäästäinen, peltomyyrä, vesimyyrä, piisami, orava, kettu, supikoira, kärppä, lumikko, minkki, näätä, halli, norppa, metsäjänis , hirvi ja pohjanlepakko. Lisäksi on tavattu saukko ja valkohäntäpeura.
Siiponjoki on vaelluskalajoki. Jokeen nousevat mm harjus ja nahkiainen.
Vesimaiseman ja virkistyskäytön kannalta saariston arvokkain piirre on laajojen, maisemallisesti häiriöttömien, lähes luonnontilaisten ranta-alueiden runsaus.
Yksittäisiä, lähimaisemaltaan merkittävimpiä kohteita ovat vesistöön rajautuvat kallioalueet, korkeat lohkareikkorannat, suojaisat jyrkkärantaiset poukamat, saaristokoivikot, laajimmat rantaniityt sekä perinnemaisemat. Suurimpien saarten sisäosissa maisemallisesti merkittäviä ovat etenkin kitukasvuiset kalliomänniköt, laajimmat,avoimet pirunpellot sekä avosuot.
Rahjassa ovat edustettuina kaikki saariston vyöhykkeet, mikä on Perämerellä harvinaista. |